Eilen illalla tuli käytyä sellaisessa tilaisuudessa, missä ei vielä tähän meikäläisen lähes puolen vuosisadan ikään saakka ole tullut käytyä, eli vanhojen tansseissa. No, eihän sinne olis nytkään tullu lähdettyä, mutta kun oma poika oli tanssimassa, niin pitihän se nähdä ja ikuistaa. Ja täytyy sanoa, että ei se hukkaan mennyt. Kyllä oli tytöt ja pojat pukeutuneet niin viimesen päälle, pojilla oli oikein valkoiset hansikkaat kädessä ja voi niitä tyttöjen pukuja, kyllä olivat kauniita. Tanssiaskeleet oli hiottu viimesen päälle ja kyllä oli kaunista katsottavaa. Sitten lopuksi pojat haki äidit tanssiin ja tytöt isät ja lopuksi vielä porukalla menimme letkajenkat sun muut. Eli taas yksi kaunis muisto kultaiseen helminauhaan ja nuorilla hieno muisto talletettavana elämän varrelle. Niin siinä meikäläisen jalkakipu unohtui hetkeksi, se on ihmeellistä tuo tanssiminen, siinä kyllä säryt katoaa, vaan kyllä nyt on jalka taas kipeä, että ei se minnekkään hävinnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti