Sunnuntai on valjennut harmaana, mutta leutona, mittari melkein nollassa ja niinpä aamukahvin juotuani, kissat syötettyäni lähdin tekemään jo pitkään harkitsmaani kevätsiivousta, eli vanhan saunan tyhjentämistä. Siellähän sitä rompetta oli, kaikenlaista joutavaa, mutta poiskaan ei raski heittää, joten otin uusia laatikoita ja ison pulkan ja kuskasin tavaraa "pikkukoppiin", sieltä sitten kun kevät on jo pitkällä, kuskaan ne ladon vintille ja ah, taas on tilaa. On se ihmeellistä tämä ihmisen ajatus ja toiminta. Kun on paljon tavaraa, mitä ei tarvi, pitää ne kuitenkin säilyttää, no onhan noissa tavaroissa paljo sellaista, missä on tunnearvoa ja muistoja kuten Elinan pottuvoin porruutin, Tanelin villasukka, joka roikkuu saunan naulassa tai Minnan kouluajan piirustussäkki, joka odottaa nyt omistajansa seuraavaa siirtoa, Tanelin bionicletkin löytyi, lukollisessa kaapissa tallessa.
Nyt kun tuota tilaa raivasin, niin laitan kutomapuut pystyyn ja sitten poppanaliinoja kutomaan ja ehkä nuo saunan ikkunalaudat toimii myös kukantaimien kasvualustana, koska kohtahan se alkaa se puutarhakausi.

Eilen oli taas sellainen lihapäivä, eli väänsin hirvenlihaa moneen malliin, keitin luulihoja pirtin uunissa, jauhoin lihaa n. 5kg ja sitten tein käristystä pannulla ja taas on ruokamatskua mistä antaa lapsillekkin mukaan kun käyvät. Kyllä se tuo hirvenliha on iso apu, ei tarvi kaupan hyllyltä ostaa lihaa.
Perjantaina kävin pitkästä aikaa kansalaisopiston kutomapiirissä ja olipa mukava nähä vanhoja ystäviä. Juorusimme uusimmat juorut, jokainen kertoi ilot ja surut, siinä käytiin keskustelua hevosista kyläkoulun kohtaloon.
Nyt on ollut kyllä tosi antoisa viikonloppu, kun oon ollu suhtkoht terve, lukuunottamatta kipeää jalkaa, mutta kulkeehan tuo vielä mukana. Huommenna alkaa arki ja uudet haasteet työpaikalla, saan harjoitella uusia juttuja. Sanoisko että TOP eli tekemällä oppii parhaiten.