sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kotihommia!

Sunnuntai on valjennut harmaana, mutta leutona, mittari melkein nollassa ja niinpä aamukahvin juotuani, kissat syötettyäni lähdin tekemään jo pitkään harkitsmaani kevätsiivousta, eli vanhan saunan tyhjentämistä. Siellähän sitä rompetta oli, kaikenlaista joutavaa, mutta poiskaan ei raski heittää, joten otin uusia laatikoita ja ison pulkan ja kuskasin tavaraa "pikkukoppiin", sieltä sitten kun kevät on jo pitkällä, kuskaan ne ladon vintille ja ah, taas on tilaa. On se ihmeellistä tämä ihmisen ajatus ja toiminta. Kun on paljon tavaraa, mitä ei tarvi, pitää ne kuitenkin säilyttää, no onhan noissa tavaroissa paljo sellaista, missä on tunnearvoa ja muistoja kuten Elinan pottuvoin porruutin, Tanelin villasukka, joka roikkuu saunan naulassa tai Minnan kouluajan piirustussäkki, joka odottaa nyt omistajansa seuraavaa siirtoa, Tanelin bionicletkin löytyi, lukollisessa kaapissa tallessa.
Nyt kun tuota tilaa raivasin, niin laitan kutomapuut pystyyn ja sitten poppanaliinoja kutomaan ja ehkä nuo saunan ikkunalaudat toimii myös kukantaimien kasvualustana, koska kohtahan se alkaa se puutarhakausi.
Eilen oli taas sellainen lihapäivä, eli väänsin hirvenlihaa moneen malliin, keitin luulihoja pirtin uunissa, jauhoin lihaa n. 5kg ja sitten tein käristystä pannulla ja taas on ruokamatskua mistä antaa lapsillekkin mukaan kun käyvät. Kyllä se tuo hirvenliha on iso apu, ei tarvi kaupan hyllyltä ostaa lihaa.
Perjantaina kävin pitkästä aikaa kansalaisopiston kutomapiirissä ja olipa mukava nähä vanhoja ystäviä. Juorusimme uusimmat juorut, jokainen kertoi ilot ja surut, siinä käytiin keskustelua hevosista kyläkoulun kohtaloon.
Nyt on ollut kyllä tosi antoisa viikonloppu, kun oon ollu suhtkoht terve, lukuunottamatta kipeää jalkaa, mutta kulkeehan tuo vielä mukana. Huommenna alkaa arki ja uudet haasteet työpaikalla, saan harjoitella uusia juttuja. Sanoisko että TOP eli tekemällä oppii parhaiten.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Vanhojen tanssit

Eilen illalla tuli käytyä sellaisessa tilaisuudessa, missä ei vielä tähän meikäläisen lähes puolen vuosisadan ikään saakka ole tullut käytyä, eli vanhojen tansseissa. No, eihän sinne olis nytkään tullu lähdettyä, mutta kun oma poika oli tanssimassa, niin pitihän se nähdä ja ikuistaa. Ja täytyy sanoa, että ei se hukkaan mennyt. Kyllä oli tytöt ja pojat pukeutuneet niin viimesen päälle, pojilla oli oikein valkoiset hansikkaat kädessä ja voi niitä tyttöjen pukuja, kyllä olivat kauniita. Tanssiaskeleet oli hiottu viimesen päälle ja kyllä oli kaunista katsottavaa. Sitten lopuksi pojat haki äidit tanssiin ja tytöt isät ja lopuksi vielä porukalla menimme letkajenkat sun muut. Eli taas yksi kaunis muisto kultaiseen helminauhaan ja nuorilla hieno muisto talletettavana elämän varrelle. Niin siinä meikäläisen jalkakipu unohtui hetkeksi, se on ihmeellistä tuo tanssiminen, siinä kyllä säryt katoaa, vaan kyllä nyt on jalka taas kipeä, että ei se minnekkään hävinnyt.

tiistai 12. helmikuuta 2013

♪ Enkeleitä onko heitä... ♫

Enkelit ovat olleet aina lähellä sydäntäni ja niitä löytyy kodistani vähän sieltä ja täältä. Nämä kuvassa olevat enkelit ovat hyvin arvokkaita ja kulkevat aina mukanani. Arvokkain noista on tuo kultamekkoinen, sen olen saanut synnytettyäni meidän kuopuksen vuonna 1999. Tuon ihanan Heljä Liukon sinisen lasienkelin olen saanut myös sairaalareissulla sappikivioperaation jälkeen, sen minulle toi silloinen ihana ystäväni, joka on toivottavasti ystäväni edelleen, vaikka emme ole nähneet moneen, moneen vuoteen, mutta kun katson tuota ihanaa taideteosta, toivon, että ystävyys ei ole sammunut. Sitten tuo pieni enkeli on siskoltani joksikin lahjaksi saatu, joka on yhtä arvokas.

Nämä enkelit ovat ihania muistoja, tuo kirjanmerkki on eräältä ihanalta huutonet-ystävältäni, joka laittoi minulle kerran käsityöjuttuja hurumykket ja sain taas tehdä kaikkea uutta käsilläni. Avaimenperä on taas niiltä ajoilta, kun olin perhepäivähoitajana ja hoidin lapsia. Sitten kun hoitosuhde päättyi, sain muistoksi sydänenkelin, jossa luki: OVI AUKEAA AVAIMELLA, SYDÄN HYVILLÄ SANOILLA. Eli tässä muutamia, noita löytyy kotoa mm. kasvihuoneessa on tyyttäreni tekemä taideteos, ikkunan väleistä löytyy ja ullakolta joulun tavaroista, siellä onkin sitten jo antiikkisempia. Mutta uskon enkeleihin ja niitä on taas syytä olla lähellä koska terveys reistailee.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Helmikuun mietteitä!
Siitä on aikaa, kun olen kirjoitellut, mutta kun ei vaan ole ollut aikaa, tai sitten en ole muuten vaan käynyt täällä. No, nyt kun olen, niin kirjoittelen, eli työn merkeissä on aika rientänyt. Nykyinen työpaikkani on 4H-yhdistys ja siellä riittää hommia laidasta laitaan. Työskentelen paikkakunnalla olevassa puodissa, jossa on myynnissä paikkakuntalaisten käsityöläisten tuotteita, lisäksi meillä on siivouspalvelua vanhuksille, sivukylien kouluilla on 4H-kerhot, joista yhtä saan ohjata vanhemman ominaisuudessa, koska nuorethan niitä ohjaa taas pienemmille. Lisäksi on jonkin verran korjausompelutöitä, askartelua, kerhojuttujen suunnittelua ym. Työpaikkani on sellainen, että tykkään kovasti, koska jokainen päivä on erilainen ja työporukka on mukava ja ohjaamme aina toisiamme tarvittaessa.
Täällä Taivalkoskella on nyt lunta tullut ihan mukavasti ja muutaman kerran olen käynyt jo suksillakin, meinaa toinen jalka laittaa hanttiin, niin ei oikein vielä luista. Kissat viettävät lepposia päiviä uunin päällä, niillä on kyllä hyvät oltavat kun kummallakin on oma leivinuunin päällys, toisella valkea ja toisella oikein tuollainen rosteri-pintainen.
Käsitöitäkin olen jotakin tehnyt, viimeksi muutaman virkatun "kopposen" ja alotin sellaisen ihanan haarukkapitsihuivin ja siitä laitan kuvan kunhan se on valmis ennen toukokuun loppua, koska se on tavoite.
Tällaista täällä, nyt lopetan ja lisään uuniin puuta ja alan levolle, olen nimittäin toipumislomalla aika rankasta mahataudista.